”Ensinnäkin olen vakuuttunut siitä, että jos sinulla on hyvin toimiva yritys ja voi tienata elantonsa, sinun tulee auttaa  myös muita, kuten esimerkiksi vammaisia. Ja mahdollisuuksien antaminen lisää uskollisuutta. Toinen asia on, että voin  pyytää heiltä enemmän esimerkiksi ylitöitä. He ovat halukkaampia ylimääräisiin ponnistuksiin, koska he haluavat antaa  jotain takaisin. Lisäksi näiltä työmarkkinoilta on yhä vaikeampaa löytää hyvää henkilökuntaa, ja minulle se tarkoittaa  sitä, että annan heille mahdollisuuden aloittaa entistä nopeammin. Mutta tämä syy ei ole koskaan ollut ensimmäinen  lähestymistapani.” 

”Jelle, työntekijäni, aloitti ensin työharjoittelulla. Hänelle tämä oli tärkeää, koska ei ollut selvää, onko palkkatyö avoimilla  työmarkkinoilla mahdollista. Hän oli koulutettu sähköasentajaksi koulussa, mutta silti, aluksi muistan, että Jelle  kamppaili pelkojen ja stressin kanssa autismikirjon häiriönsä vuoksi. Eikä hänen peloihinsa ollut mitään syytä, hän oli  erittäin motivoitunut ja lupaava ehdokas tulevaan työhön yrityksessäni. Minun on myönnettävä, että Jellen tuottavuus  oli alussa epäselvää, vaikka minulla oli työnantajana oikeus palkkatukeen tuottavuuden menetyksestä. Tämän ansiosta  minun oli helppo antaa Jellelle mahdollisuus aloittaa työt työntekijänä. Päätin olla tekemättä työnkuvaa, halusin vain  antaa Jellen todistaa oman lisäarvonsa. 

”Alussa se oli erittäin vaikeaa meille kaikille; Jellelle, hänen kollegoilleen, hänen esimiehensä. Jellellä oli hyvä tekninen  tausta, mutta tätä oli vaikea saada hänestä irti. Suurin ongelma oli sosiaalinen kontakti. Kesti jonkin aikaa tajuta, että  oli parempi vähentää sosiaaliset kontaktit minimiin, tällä oli iso merkitys. Tärkeää oli myös oikean kollegan etsintä Jellen  kanssa työskentelemään. Hän on työskennellyt useiden kollegoiden kanssa, mutta se ei toiminut yhtä hyvin kaikkien  kanssa. Meille tämä työ-duon raknetaminen on tärkeää, jotta toinen voi ottaa yhteyttä asiakkaaseen. Oikeastaan  yrityksen ja erehdyksen kautta selvisimme kenen kanssa Jelle voisi työskennellä duona ja kenen kanssa ei. Etsin myös  kaikkia mahdollisia tapoja vähentää hänen sosiaalisia kontaktejaan. Esimerkiksi usein hän hoitaa pihalla tehtäviä, tällä  tavalla hän joutuu vähemmän kosketuksiin muiden työntekijöiden kanssa. Ja jos uusia raaka-aineita piti ostaa  toimittajilta, pyydän aina kollegoita tekemään niin. 

”Sitten ajattelin, että tilanne oli vakiintunut ja yritin lähettää Jellen tekemään työtä yksin. Tämä ei vaikuttanut hyvältä  ajatukselta, kahden päivän jälkeen hän katosi 1,5 viikoksi. Luulen, että se johtui siitä, että lähetin hänet yksin, mutta  Jelle ei ole vielä vahvistanut tätä. Tiedän nyt, että minun ei pitäisi enää kokeilla sellaisia asioita, se vain viivästyttää  toimintaa ja menettää tuoton.” 

”En halua kohdella Jelleä eri tavalla kuin muut. Jokaisella on vaikeuksia ja asioita, joista hän ei pidä, ja työnantajana  minun on otettava se huomioon. Jellellä vaikutus on kuitenkin suurempi. Siellä missä joku muu vain kerran ”kiroaa” ja  sitten jatkaa taas, Jellelle kestää paljon enemmän aikaa hyväksyä asiat. Tosin minun on sanottava, että tämä on nyt  vähemmän läsnä kuin alussa. Ja kaikki kollegat ovat tietoisia tilanteesta, työpaikalla vallitsee suuri ymmärrys. Arvostan  sitä todella. Hänen työtoverinsa huolehtivat usein yhteydenpidosta kanssani, esimerkiksi kertovat, että hän tarvitsee  uudet työkengät. He ottavat tämän roolin, koska he tietävät, että Jellellä on vaikeuksia kommunikoida kanssani, koska  hän pelkää tehdä jotain väärin. Hän esimerkiksi vaurioitti kerran pakettiautoa, ja yritin purkaa tilannetta huumorilla,  mutta huomasin nopeasti, että tämä ei toimi Jellen kanssa. Se tarkoittaa, että minun on oltava hyvin tietoinen omasta  viestinnästäni, harjoittelen!”

”Hallituksen tuet ja työkalut ovat asioita, joita minun on erittäin vaikea hyödyntää ilman palveluntarjoajan apua.  Esimerkiksi hänen työharjoittelunsa aikana tämän palkkakustannustuen saaminen vei paljon aikaa. Sitten hänen  työharjoitteluaikansa oli käytetty loppuun ja Jelle ei voinut enää jatkaa, en voinut enää käyttää hänen palvelujaan. Sain  tämän tuen vain palveluntarjoajan väliintulon kautta. Ja edelleen tarvitsen palveluntarjoajan tukea, kun joudun  täyttämään hakemuksia ja muita Jelleen liittyviä hallinnollisia papereita. Olisi paljon loogisempaa, jos tämä tapahtuisi  automaattisesti.” 

”Yksi hyvä asia on tapani kommunikoida tehtävistä kaikille; Käytän kuvia Whatsappissa. Tämä toimii erittäin hyvin  kaikille, ja samalla se sopii Jellen tarpeisiin, hän tuntee tulevansa kohdelluksi samalla tavalla kuin kollegoitaan. Olen nyt  kokenut, että säädöt ovat vähemmän tarpeellisia. Luultavasti tämä johtuu siitä, että ne ovat nyt niin juurtuneet meidän  kaikkien työskentelytapaan, ettei niitä enää tarvita. Mielenkiintoista on myös se, että yksi tavallisista  tavarantoimittajista muutti myös työtapaansa, kun he työskentelevät Jellen kanssa. Jos muut keskustelevat kaupassa ja  joutuvat tarkistamaan tilauslomakkeen ja toimituksen, Jelle astuu sisään ja noutaa tilauksen ja lähtee. Tämä toimittaja  tietää tämän ja mukauttaa työtapaansa. Itse asiassa tämä on jopa voitto minulle, koska kestää vähemmän aikaa, jos  Jelle noutaa tilauksen.” 

”Silti toisinaan Jellen palkkaaminen vaatii ylimääräistä vaivaa ja rahaa, sillä hänen on aina työskenneltävä kollegan  kanssa. Paikan päällä, mutta myös käytännön asioihin, kuten esimerkiksi uusien työkenkien hankintaan. Jos annan  tilauksen hankkia uusia, ei vain Jelle mene sinne, vaan kollegan täytyy tulla mukaan ja sitten minulla on kaksi työntekijää  vähemmän paikan päällä. Samalla tekisin sen uudestaan, ehdottomasti! Jellellä, kuten kaikilla muillakin, on  vahvuutensa. Etenkin hänen uskollisuutensa pistää silmään. Voin aina pyytää häntä lisätyöhön tarvittaessa. Jellen  intohimosta ja kiinnostuksesta johtuen otan vastaan erityistoiveita. Ja hän on täsmällinen, erittäin täsmällinen. Kun Jelle  tulee jotain, hän yrittää löytää ratkaisun. Joskus hän näyttää jopa enemmän teknisiä yksityiskohtia kuin minä tiedän.  Suosittelen työnantajatovereitani katsomaan tavallisia ehdokkaita pidemmälle. Luovuus voi ratkaista paljon!”