”Kun José 22 vuotta sitten tuli pyytämään minulta töitä, en tiennyt, millaista työtä antaisin hänelle. Yritykseni oli pieni, enintään kuusi työntekijää. Naapuri lähestyi minua ja kertoi minulle Josén perheen vaikeuksista ja kysyi, olisiko minulla töitä, jotta voisin ottaa hänet vastaan. Perheen vaikeuksista liikuttuneena suostuin, vaikka en tiennyt, mitä tehtäviä voisin antaa vain yhden käden omaavalle henkilölle, joka työskentelee hyvin manuaalisella alalla. Mutta sitten José osoitti poikkeuksellista sopeutumiskykyä, ja hän mukautui nopeasti tehtäviinsä. Kun hän sopeutui työpaikkaan, hän onnistui oppimaan kolmessa vuodessa sen, mitä graafisen toimihenkilön kouluttaminen kestää yleensä kuusi vuotta.”

”Pedro oli erilainen, hän on paljon nuorempi, hän aloitti harjoittelunsa, koska paikallinen organisaatio vaati paljon, jotta saisimme hänet integroitua. Annoimme hänelle mahdollisuuden, ja vastineeksi hän antaa meille esimerkkiä joka päivä ja muistuttaa meitä siitä, että kaikki vaikeudet ja rajoitukset voidaan voittaa solidaarisuudella ja sitoutumisella.”

”Ensimmäisen vuoden aikana José oppi ja kehitti keinoja ylittää rajoituksensa, mukautti vuorovaikutustaan koneiden kanssa kuminauhojen avulla ja paransi omia taitojaan. Ainoa tarvittava mukautus oli antaa hänelle aikaa oppia käsityötaito omalla tavallaan. Ja kun hän saavutti tämän tavoitteen, hän on viimeistellyt taitojaan mestariksi.”

”Josélla on hyvät suhteet kollegoihinsa ja minuun. Nämä suhteet kuvastavat sitä suhdetta, jota pyrin ylläpitämään kaikkien yritykseni työntekijöiden kanssa – suhdetta, joka perustuu keskinäiseen apuun, yhteistyöhön ja tuttuuteen, mutta myös vaativuuteen, ammattitaitoon ja laatuun.”

”Matkallamme Pedron kanssa palveluntarjoajan tuki on ollut olennaisen tärkeää, sillä se on ollut aina puhelinsoiton päässä ja luonut luottamuksellisen ja rehellisen suhteen. Tämä sovittelu on minulle ja meille työnantajille olennaisen tärkeää. Tätä takuuta tarvitaan, että meitä ei jätetä ’roikkumaan’, jos jokin menee pieleen.”

”Loppujen lopuksi ja matkan varrella ilmenneistä vaikeuksista huolimatta allekirjoitimme alkuperäisen harjoittelujakson päätyttyä sopimuksen Pedron kanssa avoimilla markkinoilla tapahtuvasta tuetusta työllistämisestä. Tämän sopimuksen mukaan maksamme hänelle palkkaa kuten muillekin työntekijöillemme, mutta valtion työvoimapalvelut rahoittavat osan palkasta. Riippumaton organisaatio on arvioinut tämän prosenttiosuuden – he arvioivat hänen vammaisuutensa asteen työpaikan työtehtävien ja Pedron todellisten kykyjen vastaavuuden perusteella. Tämän tuloksena arvioitiin 50 prosentin työkyvyttömyyttä, mikä tarkoittaa, että valtio rahoittaa 50 prosenttia palkasta.

”Arvostamme Josén vakautta ja perfektionismia. Graafinen maailma uudistuu jatkuvasti, ja sisäinen politiikkani on edistää koko tiimini monipuolisuutta ja taitojen jatkuvaa uudistamista. Pidän Joséa korvaamattomana. Hänen täydellisyyttään hänen tuottamassaan viimeistelyssä pidetään poikkeuksellisena. Ja hän on ylittämätön omassa roolissaan, kun hän voittaa vammansa, joka meidän silmissämme on olematon. Toivon vilpittömästi, että hän jatkaa hyvää työtään jäljellä olevina aktiivivuosinaan ja jää sitten ansiokkaasti eläkkeelle.”

”Tekisin sen varmasti uudelleen. Suosittelen myös työnantajatovereilleni, jotka harkitsevat vammaisten palkkaamista, että he voittaisivat ensivaikutelmansa. On monia vammaisia ihmisiä, jotka ovat erittäin päteviä, ja se antaa meille mahdollisuuden voittaa ekonomismin, se tekee meistä ihmisiä. Kyse on ihmisten tuntemisesta, heidän ongelmiensa tuntemisesta, heidän tukemisestaan, heidän asemaansa asettumisesta ja ongelmien suhteuttamisesta, jalat maassa pitämisestä. Odotan yrityksessämme, kuten missä tahansa muussakin yrityksessä, tapausten ja kykyjen moninaisuudesta riippumatta, että tiimin tuottavuus kasvaa, kun siihen otetaan mukaan vammainen työntekijä – ja inhimillisestä näkökulmasta katsottuna se saa meidät kaikki kasvamaan. Tulevaisuudelta odotan vakautta ja jatkuvuutta.”