”Noin viisitoista vuotta sitten meihin otettiin yhteyttä vammaisten palveluntarjoajan toimesta. Muistan edelleen heidän ensimmäisen esittelylauseensa: ”Meillä on nuoria vammaisia, jotka ovat innokkaita työskentelemään, ja olemme vakuuttuneita siitä, että he voivat menestyä yrityksessänne.” Miksi ei, ajattelimme, meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä se tarkoittaa meille, mutta olimme avoimia antamaan näille nuorille mahdollisuuden”.

”Muutaman koeajan jälkeen, jolloin pääsimme tutustumaan tuleviin kollegoihimme ja he pääsivät tutustumaan työalaan ja tuleviin kollegoihinsa, solmimme oppisopimuksen sekä Reinhardille että Simonille. Heillä molemmilla oli ikään kuin mukaan ottava oppisopimus. Tämä tarkoitti osittaista oppisopimusta, jossa he saivat oppia vain joitakin osia urheiluliikkeestä, yhdistettynä rajoitettuihin koulutusvaatimuksiin. Kaikki sopeutettiin heidän suoritusmahdollisuuksiinsa, kun taas muut joutuivat oppimaan kaiken. Sekä meille että heille tämä vaihe oli intensiivinen ja kesti kauan, koska meidän piti selvittää, mikä toimi ja mikä ei. Onneksi meitä tuettiin tällä palveluntarjoajalla, joka kertoi meille kaikista tukimahdollisuuksista ja rahoituksesta.”

”Simon ja Reinhard otettiin avosylin vastaan ​​eri myymälöissämme henkilöstömme toimesta. Halusimme todella lähteä tähän uuteen seikkailuun ja antaa molemmille tällaisen mahdollisuuden. Pian kuitenkin kävi ilmi, että heidän oikean osaston löytäminen vaatisi jonkin verran vaivaa; oikea osasto meidän näkökulmastamme, heidän näkökulmastaan ja asiakkaiden näkökulmasta. Tämä vei aikaa. Antakaamme esimerkki. Esimerkiksi Reinhard on maastohiihtäjä, hänellä on valtava tietämys erilaisista tuotteista ja niiden käytöstä. Oli ajatuksemme antaa hänen myydä tätä varustusta talvella, sitten selvisi, että asiakkaamme eivät olleet vakuuttuneita hänen asiantuntemuksestaan, ja meidän oli löydettävä hänelle toinen osasto jatkaakseen oppisopimustaan.”

”Heidän tehtävänään oli oppia, kehittyä ja saavuttaa ammatillisen koulutuksensa yksilölliset tavoitteet. Meille kaikki tämä oli uusi kokemus, emme olleet menneet tällaisen vammaisten nuorten koulutuksen tielle. Tietämyksemme oli rajallista ja odotuksemme olivat avoimia ja epävarmoja, mutta heidän ystävällisyytensä ja motivaationsa tekivät heistä osan tiimistä helposti. Asiakkaiden kanssa tilanne oli sama.

”Simon ja Reinhard tarvitsivat joskus enemmän tukea, mikä vei enemmän aikaa henkilökunnaltamme. Esimerkiksi Reinhardilla oli suuri tietämys maastohiihdosta, mutta kun hän siirtyi muihin osastoihin, hän tarvitsi paljon tukea tuotteiden tiedottamiseen ja niiden käyttämiseen tai esittelyyn. Meille tämä korvattiin avustuksella sosiaaliministeriöstä.”

”Koko tämän ajan saimme tukea tältä palveluntarjoajalta, joka esitteli kaksi nuorta meille. He tukivat meitä yhdistämällä odotuksemme ja ammattikoulun vaatimukset. He tekivät tuotemainoksia koululle ja tavaroiden esittelyä harjoiteltiin, ja materiaalin erikoisosaamista toistettiin. Tämä auttoi meitä keskittymään edistyksen tekemiseen päivittäisessä työssämme myyntikouluttajina. Olin helpottunut, ettei heidän ollut pakko käydä kaikissa osastoissa. Painopiste voitiin asettaa siihen osastoon, joka heille parhaiten sopi. Mielenkiintoista kyllä, molemmille se oli vuoristolajeja. Oli vaikuttavaa, kuinka he kaksi pystyivät esittelemään kenkiä asiakkaille urheilullisella, rennolla tavalla, tämä tehtiin yhdellä kädellä ja toisella kädellä tukien.”

”Jos sopiva ehdokas ilmaantuu, olemme jälleen avoimia palkkaamaan jonkun, joka tarvitsee tukea.”

”Simonin työpaikkaa muokattiin asentamalla kamera ja näyttö hänen pöydälleen, jotta hän voisi lukea pieniä kirjaimia ja numeroita helpommin. Tätä muutosta rahoitettiin osittain vakuutusyhtiön, paikallisen valtion ja sosiaaliministeriön toimesta. Reinhard ei tarvinnut mukautuksia.”

”Oppisopimuksensa jälkeen palkkasimme heidät molemmat vakituisiksi työntekijöiksi. Simonin osalta Reinhardiin verrattuna kesti hieman enemmän aikaa, ennen kuin hän sai allekirjoitetun oppisopimuksensa. Se on nyt yli kymmenen vuotta sitten, ja he molemmat viihtyvät täällä. Simonin rooli on neuvoa asiakkaita vuoristolajeissa. Tähän sisältyy vuorikenkien, reppujen, makuupussien ja kaiken muun myynti, mikä liittyy vuoristolajeihin. Reinhard on erikoistunut vuoristo- ja kiipeilytuotteiden myyntiin, mikä sisältää asiakkaiden neuvomisen, tilausten tekemisen, varaston täydentämisen ja tuotteiden merkitsemisen.

”Voimme edelleen luottaa palveluntarjoajan tukeen; olemme tyytyväisiä heidän erityisosaamiseensa ja aktiiviseen asenteeseensa. Samanaikaisesti emme juurikaan tarvitse sitä. Reinhardilla ja Simonilla on myös mahdollisuus ottaa heihin yhteyttä, jos heillä on kysyttävää.”

”Olemme nyt saavuttaneet sen tilanteen, että Simon ja Reinhard ovat täysin integroituneita yritykseemme. Ja jos sopiva ehdokas ilmaantuu, olemme jälleen avoimia palkkaamaan jonkun, joka tarvitsee tukea. Tietenkin tämä tarkoittaa tiettyä vaivaa, mutta koko työmarkkinat ovat hyvin haastavia, kun kyse on pätevien työntekijöiden löytämisestä.”

”Olemme nyt voineet korjata tämän päätöksen positiiviset tulokset. Tekisimme sen varmasti uudelleen. Meillä on nyt neljä työntekijää, joilla on vamma. Itse asiassa pyydämme palveluntarjoajaamme esittelemään vammaisia työnhakijoita yrityksessämme oleviin avoimiin työpaikkoihin. Voin vain suositella kollegoitani tarjoamaan integroituja työpaikkoja. Se on rikkaus yhteiskunnalle, tiimille ja koko yritykselle. Ja se on myös taloudellisesti kannattavaa.”