”En tiennyt, että Ronilla on vamma. Meillä oli avoin työpaikka, ja kaikista työhakemuksista valitsimme kolme hakijaa  haastatteluun. Ron oli yksi heistä. Hänen kirjeensä oli vaikuttava, erittäin vahva kirje, joka osoitti vahvaa motivaatiota  ja käytti vahvoja perusteita, miksi hänet tehtiin tehtävään. Sitten haastattelun aikana hän oli hyvin hiljaa, vain vastasi  kysymyksiini kyllä tai ei, eikä esittänyt itse mitään. Se oli uuvuttava haastattelu. Jälkeenpäin olin melkein valmis  hylkäämään hänet. Mutta sitten hänen työvalmentajansa soitti minulle, ja ennen sitä en tiennyt, että hänellä oli  sellainen. Ja hän pyysi toista mahdollisuutta. Kaksi muuta ehdokasta olivat vielä vähemmän lupaavia, joten annoin  Ronille tämän toisen mahdollisuuden.” 

– Tällä toisella kerralla Ron oli paljon avoimempi, hänen työvalmentajansa oli ilmeisesti henkilö, johon hän luotti, ja  työvalmentaja kannusti häntä puhumaan. Ron oli todellakin innostunut, ja sain paljon paremman kuvan hänen  taidoistaan. Myös hänen ”vaatimuksistaan”. Ron oli aika vahva toiveissaan eli olosuhteissa, joissa haluaisi työskennellä  meille. Hän halusi työskennellä 4 päivää, alkaen myöhään aamulla, koska hän pelasi yöllä, eikä hän halunnut  työskennellä torstaina, koska se oli hänen ”pelipäivänsä”. Ron kiinnosti minua ja sanoi minulle, että torstainen 

pelaaminen oli tärkeämpää kuin työskentely. En halunnut tehdä hänelle poikkeuksia, vaikka lopulta teinkin nämä  poikkeukset ja palkkasin hänet määräaikaiseen sopimukseen. Halusin antaa Ronille mahdollisuuden, ja hänen  palkkaamisensa merkitsi myös ”parempaa pistemäärää CSR-sijoituksessani, mikä oli ylimääräinen kannustin”. 

– Luotin hänen taitoihinsa ja pidin hänestä. Minun piti vain olla varma, että hän tulee toimeen kollegoidensa kanssa.  Olemme tiivis yritys. Työntekijämme tekevät tiivistä yhteistyötä ja pitävät hauskaa keskenään. En ollut varma, tuleeko  hän toimeen työyhteisössämme. Alussa kollegoiden piti tottua Ronin läsnäoloon, koska hänen tunteensa ei näy hänen silmissään ja kehonkielessään. Hän tuskin ilmaisee tunteita. Sitten hänen työvalmentajansa tuli selittämään, mitä Ronin  kaltainen vamma tarkoittaa. Se onnistui erittäin hyvin. Kun he pitävät perjantain työn jälkeisen tapaamisensa, Ron liittyy  mukaan. Hän on paljon hiljaisempi kollegoihinsa verrattuna, he hyväksyvät sen, se on osa Ronia, he kaikki kunnioittavat  häntä. 

”Alussa kävi selväksi, että Ron tarvitsi enemmän aikaa oppiakseen jotain, meni enemmän aikaa selittää hänelle, mitä  työssä tarvittiin; noin 5-15 minuuttia. Ja minä pelkäsin, että Ron olisi vähemmän nopea, koska hän tarvitsi niin paljon  selitysaikaa. Hänen tiiminsä johtaja tapasi työvalmentajan ja neuvoja oli aloittaa hitaasti ja sitten hitaasti kasvattaa  tuotantonopeutta. Tämä ei näyttänyt tarpeelliselta. Kävi ilmi, että Ron oli nopeampi kuin kukaan muu yhtiössä. Ron  työskentelee tasaisella nopeudella, ei ole hajamielinen, keskittyy jatkuvasti ja työskentelee hyvin säännöllisesti.

”Ron tykkää työskennellä yrityksessämme. Hän tietää olevansa muita nopeampi ja näkee tämän tosiasiana, josta voi  olla ylpeä. Kuten hän muotoilee, ”se on minun työni ja minun pitäisi tehdä mitä voin tässä työssä”. Hän työskentelee  yhdessä kollegoiden kanssa, mutta kun he juttelevat työskennellessään tai nauravat keskenään työskennellessään, hän  luo etäisyyttä. Se ei ole hänelle ongelma, hän haluaa vain jatkaa työskentelyä ja tämä keskustelu vaikuttaa hänen  työnopeuteensa. Hän sanoi, että haluaisi jäädä vielä vuosiksi. Palkka tekee hänestä riippumattoman vanhemmistaan ja  hän voi nyt asua omassa asunnossaan ja lähteä lomalle yksin. Hän todella arvostaa sitä.” 

”Työvalmentaja on tärkeä Ronille. Hän luottaa ihmiseen ja arvostaa hänen tukeaan. Aina kun on jotain, vaikka tuskin  koskaan on, voin soittaa työvalmentajalle ja saan tukea, jota arvostan suuresti. Se oli myös työvalmentaja, joka ilmoitti  minulle, että minulla on ”oikeus Ronin vuoksi taloudeslliseen tukeen”. En ollut tietoinen siitä, tämä oli miellyttävä  sivuvaikutus.” 

”Ron tekee kaikista kollegoista vähiten virheitä, hän on nopea ja uskollinen, erittäin uskollinen. Ronilla on nyt vakituinen  sopimus. Hän voi jäädä niin kauaksi aikaa kuin haluaa. Olen iloinen, että annoin Ronille mahdollisuuden, tekisin sen  uudelleen. Ronin saaminen työntekijäksi oli minulle todellinen silmien avaaja. Olen oppinut paljon omista  ennakkoluuloistani. Olen nyt paljon avoimempi kaikille ja keskityn ihmisten kykyihin enkä ”odotettuihin  kyvyttömyyksiin”. Meillä kaikilla on tapana laittaa ihmiset laatikoihin ja meillä on oma mielipiteemme siitä, mitä joku  voi ja mitä ei. Sitä en tekisi enää koskaan, ja suosittelen kaikille pk-yritystovereilleni tekemään samoin.”