”Minulla on kaksi poikaa, joista toisella oli lapsena monia vaikeuksia toimia oppimisympäristössä. Saamani tuki oli erittäin tehokasta, ja tunsin olevani todella kiitollinen tästä tuesta. Sitten päätin ’antaa jotain takaisin’, mikä minun tapauksessani tarkoitti avoimien työpaikkojen avaamista henkilöille, joilla on vaikeuksia löytää työtä avoimilta työmarkkinoilta. Aloitin yhdestä työntekijästä, huomasin, että se toimi erittäin hyvin, ja nyt yrityksessäni työskentelee säännöllisesti yli kymmenen vammaista työntekijää.”

”Teen tiivistä yhteistyötä paikallisen vammaisten työvoimapalvelun kanssa henkilöstön palkkaamiseksi. Minulle on nimetty yksi neuvonantaja, Fleur. Hän tuntee yritykseni ja tietää, mitkä profiilit vastaavat tarpeitani. Minun on sanottava, että olen erittäin tyytyväinen tähän yhteistyöhön. Tiedän, että Fleur löytää aina motivoituneita ihmisiä, koska se on tärkein kriteerini: heidän on oltava motivoituneita työskentelemään. Kuten sanoin, heidän on annettava sitä ekstraa, kun he työskentelevät yrityksessäni, loput voin oppia heiltä.”

”Fleur toimittaa ehdokkaita. Sitten Annemie ottaa työnohjaajana ohjattavakseen. Aloitamme aina harjoittelulla, sillä se antaa sekä minulle että uudelle hakijalle mahdollisuuden selvittää, sopivatko hakija, työ ja työtoverit yhteen. Annemie ja minä uskomme molemmat siihen, että on hyvä aloittaa hitaasti, muutama tunti päivässä, muutama päivä viikossa. Kun se onnistuu hyvin, lisäämme työtuntien ja -päivien määrää, kunnes työpäivä ja -viikko on mahdollisuuksien mukaan täynnä. Jos näin ei tapahdu, uusi työntekijä työskentelee niin paljon kuin kohtuudella voidaan odottaa. Harjoittelun jälkeen, jos ehdokas ja minä olemme tyytyväisiä, tarjoan hänelle työsopimusta.” Translated with www.DeepL.com/Translator (free version)

”Useimmiten harjoittelu onnistuu hyvin, mutta kahdesti jouduin lopettamaan, koska se ei toiminut. Tämä selvisi jo harjoittelun ensimmäisten viikkojen aikana. Harjoittelun lopettaminen ei ole kivaa, vaikka samalla se on osa peliä. Eli kun päätät antaa niille, joilla on vaikeuksia löytää työtä, mahdollisuuden tulla työntekijöiksesi. Jos se onnistuu hyvin, meillä kaikilla on hyvä olo. Meidän on hyväksyttävä, että näin on useimmiten, ei aina.” Translated with www.DeepL.com/Translator (free version)

”Olen perheellinen ihminen, joukkueeni on minulle kuin perhe, kaikki heistä. Minä ja mieheni johdamme yritystä. Järjestämme joka vuosi perhepäivän. Kutsumme tiimimme perheenjäsenet avoimien ovien päivään. Kaikki työntekijät, erityisesti vammaiset nuoret, ovat ylpeitä, kun heidän vanhempansa tulevat katsomaan, missä ja miten he työskentelevät. Ja jos tukea tarvitaan, minä järjestän sen. Esimerkiksi kerran Sue ei voinut tulla, koska hänen pyöränsä rengas oli puhjennut. Silloin järjestin hänelle ja hänen pyörälleen kyydin. Sue pääsee töihin, ja hänen renkaansa korjataan, jotta hän pääsee taas turvallisesti kotiin töiden jälkeen. Yksinkertainen sääntöni on ’kohtele muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan’ ja mene askeleen pidemmälle, niin maailmasta tulee paljon hauskempi.”

”Olen oppinut paljon sen jälkeen, kun otin ensimmäistä kertaa vammaisen työntekijän palvelukseeni. Alussa minua tuki vahvasti Annemie, joka opetti minulle, mikä on ”erityistä”, kun olen kehitysvammaisen Suen, autistisen Johnin tai kuulovammaisen Patrician esimiehenä. Annemien tuki meni pidemmälle, hän myös koulutti kaikki kollegani vammaisuuteen liittyvään tietoisuuteen, mitä he arvostivat suuresti. Kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus kehittää itseään työtehtävissään. Työtehtävissä kehittymisen lisäksi vammaisia työntekijöitäni koulutetaan myös itsenäiseen työskentelyyn, sosiaalisiin taitoihin, turvallisuusnäkökohtiin ja yksilölliseen ajatteluun. Haluan aina tarjota heille jotain sellaista, jonka he pystyvät käsittelemään. He tulevat tänne kivinä, panostamme heihin, jotta he tuntevat olonsa kotoisaksi, ja sitten heistä tulee helmiä!”

”Sikäli kuin ymmärrän työntekijöitäni, he todella haluavat työskennellä yrityksessäni. Heillä on erilaiset roolit ja asemat. Esimerkiksi Sue valmistaa reseptejä, John on hyvä paahtamaan maapähkinöitä ja Patrician suosikki on valmistaa käsintehtyjä suklaasta ja maapähkinöistä valmistettuja bonboneja. Jos kysyn heiltä heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan, he kaikki sanovat: ”Haluan jäädä tänne loppuelämäkseni”. Kuten he sanovat, he viihtyvät täällä, koska täällä ei ole juuri koskaan konflikteja, he voivat syödä niin paljon suklaata kuin haluavat ja he voivat kehittää itseään. Meillä on eräänlainen kultainen sääntö, eli kun jokin ei tunnu oikealta, he tietävät, ettei heidän tarvitse suuttua, vaan heidän on vain selitettävä minulle yksitellen, mikä heitä vaivaa, ja pohdin sitä aina ja tuen heitä niin kauan kuin se on tarpeen ongelman ratkaisemiseksi.

”Heidän kollegansa ’ilman reppua’ käyttävät kaiken aikaa selittääkseen heille, miten työ pitäisi tehdä, ja jos he eivät suorita tehtävää oikein, kollegat tukevat heitä, kunnes he tekevät niin. Vammaiset nuoret työntekijäni ovat oppineet pysymään rauhallisina sen sijaan, että he flippaisivat kuten silloin, kun he olivat vielä luokalla ennen kuin he aloittivat täällä työskentelyn. He ovat itse huomanneet, että se, mitä he tekivät aiemmin, ei ole paras ratkaisu, ja se, miten he nyt reagoivat, toimii paljon paremmin.”

”Olen tehnyt päätöksen jatkaa käsityötä. On mahdollista käyttää koneita makeisten valmistukseen, mutta asiakkaani arvostavat käsintehtyjä suklaita, ja haluaisin välttää asiakkaiden menettämistä. Ymmärrän myös, että tämän työtavan valitseminen, käsintehty suklaa ja se, että osa henkilökunnasta on vammaisia, vaatii työtovereilta erityistä asennetta. Tämän vuoksi päätin ottaa rekrytointiprosessiini mukaan uuden kriteerin. Osa rekrytointikriteereistäni on nyt se, että työntekijöillä on oltava avoin mieli vammaisia kohtaan ja heillä on oltava sisäinen motivaatio tukea heitä tarvittaessa. Heillä on oltava tuotantoprosessin edellyttämät taidot, ja kun he ovat saaneet ne, heidän on oltava avoimia ja kykeneviä tukemaan ja opastamaan muita henkilöitä tutustumaan niihin. Heillä on oltava kärsivällisyyttä ja empatiaa, heidän on oltava tiimipelaajia ja heidän on todella pidettävä siitä, että he ”opettavat jotakuta toista”. Ja heidän on oltava avoimia myöntämään muille onnistumisia.”

”Määrään aina yhden työtoverin opastamaan yhtä uutta vammaista työntekijää. Hyväksyn ’tuotannon menetyksen’, kun opastan tätä uutta työntekijää. Aluksi tähän kuluu noin puoli tuntia päivässä, mutta se vähenee pian enintään viidentoista minuuttiin päivässä, ja muutaman viikon kuluessa se vähenee intensiivisen ohjauksen ansiosta lähes olemattomiin. Uusi työntekijä voi työskennellä itsenäisesti, eikä häntä tarvitse enää ohjata, ei ainakaan enempää kuin muita. Se vaikuttaa ”tuotannon menettämiseltä”, mutta näin ei ole. Vanhempi kollega saa tukea uudelta vammaiselta kollegalta, ja hänellä on ylimääräisiä käsiä käytettävissä työn tekemiseen.”

”Vammaisten työntekijöiden kanssa työskennellessä on tärkeää, että mukana on työvalmentaja. Ilman tätä työvalmentajaa en tietäisi, miten ohjata työntekijöitä. Annemie tukee meitä uuden työntekijän kouluttamisessa sekä minun ja työtovereiden kouluttamisessa. Annemie myös kannustaa mahdollisia hakijoita kertomaan avoimesti tarpeistaan, toiveistaan, vaikeuksistaan jne. Tätä kannustusta tarvitaan, koska ehdokkaat eivät itse ole tottuneet tekemään sitä. Ja minä tarvitsen tätä avoimuutta tietääkseni mahdollisuuksista ja mahdollisuuksista yrityksessä.”

”Yksi erityistoimenpide on välttämätön, ja se on sosiaaliturvapalvelun tarjoama riskitön vakuutus. Tämä tarkoittaa, että me työnantajina emme maksa työntekijän sairauspoissaoloista. Tämä vakuutus kattaa tämän. Tämä vakuutus takaa minulle sen, että minulle ei tule ylimääräisiä kustannuksia, kun joku putoaa pois töistä.”

”Suosittelen varmasti yrittäjäkollegoilleni, että he avaavat ovensa vammaisille työntekijöille. Samalla kehotan heitä ensin katsomaan henkilöä, antamaan hänen kokeilla työtä. Älkää ajatelko tuotteissa, ajatelkaa ’ihmisten tiimissä’. Kaikki on kiinni ihmisistä, ilman heitä yrityksenne ei voi olla olemassa. Hyödyntäkää myös kaikki lainsäädäntö, politiikat ja tuet, joita on tarjolla. Huolehdi myös siitä, että on hyvä työnohjaaja, joka ajattelee sydämellään, reagoi nopeasti ja tulee ratkaisuihin ja tuntee yrityksen, tuntee työprosessit ja yrityskulttuurin.”